Kotimatka sujui periaatteessa ihan hyvin, mutta se kesti kokonaisuudessaan 27 tuntia ja kun päälle tulee 10 tunnin aikaero-rasitus, niin meillä on molemmilla veto aika vähissä. Kotona siis, väsyneinä mutta onnellisina!
Reissusta tuli kalliimpi, kuin mitä olimme aluksi laskeskelleet. Sekä hotelli- että ravintolalaskujen päälle tuli runsaasti kaikenlaisia ylimääräisiä veroja ja muita maksuja. Ravintolassa oli kyllä mahdollisuus valita halusiko antaa 15, 18 vai 20 % tippiä (tai sitten ei lainkaan tippiä). Käytännössä piti siis aina antaa vähintään 15 % ja sekin kuulemma osoitti, ettei ollut oikein tyytyväinen. Toisaalta auton vuokraus oli kohtuuhintaista. Meillä oli hyvä ja uuden karhea auto täydellä vakuutusturvalla 15 päivää ja siitä maksoimme koko ajalta 1.200 euroa. Bensa maksoi vain vajaat 1.5 euroa/litra.
Aluksi tosiaan lensimme Torontoon ja sieltä sitten San Franciscoon. San Franciscosta ajoimme ensin Muir Woodsiin ja Yosemiteen ja sieltä Piilaaksoon. Sen jälkeen pääasiassa Pacific Coast Highway’tä pitkin aina San Diegoon asti ja sieltä takaisin Los Angelesin lentokentälle. Ajomatkaa kertyi yhteensä noin 2.400 km. Tässä kartta tuolta ajomatkalta (joka ei pituuden osalta huomioi edestakaisia ajomatkoja):
Matka oli mielestäni juuri sellainen 70-vuotis -seikkailu, mitä olin toivonutkin. Nyt on taas hyvä asettua vähän tavallisempaan ja turvallisempaan arkeen, kunnes seuraava matka joskus aikanaan taas toivottavasti koittaa.
Lopuksi haluan vielä jakaa kiinalaisesta ravintolasta San Franciscossa saamani fortune cook -aforismin: ”There’s more to balance than not falling over”.