Tämä on minun 70-vuotismatkani parhaassa mahdollisessa seurassa: Paulan eli Celesten kanssa kahdestaan!
Edellisenä viikonloppuna teimme jo ihanan synttärimatkan Tallinnaan, missä koko perheemme oli mukana 11 hengen voimin. Majoituimme mukavassa Telegraf-hotellissa, kävimme taidemuseo Kumussa ja söimme synttäri-illallisen hotellin tunnelmallisessa Tschaikovsky-ravintolassa. Ihan parasta!
Tämä nykyinen seikkailumatkamme suuntautui ensimmäiseksi Torontoon, missä kirjoittelen blogin ensirivejä hotellihuoneessamme Celesten jo nukkuessa.
Monenmoista seikkailua tässä onkin jo ehditty kokea: Lähdimme matkaan linja-autolla Turusta eilen 20.4. Klo 05.10. Helsingistä lentomme lähti Tukholman kautta New Yarkiin, missä meille sattui reissun ensimmäiset kommellukset. Kun tulimme kentälle, mistä meillä oli vielä jatkolento Torontoon, niin saimme huomata, että passintarkastukseen oli ihan hirmuinen jono ja vain 3-4 passintarkastajaa oli paikalla, vaikka tarkastuspömpeleitä oli kymmeniä. Emme kuitenkaan huolestuneet, sillä olihan meillä tähän välipysähdykseen aikaa kaks ja puoli tuntia. Olisi ehkä sittenkin pitänyt (mitä sekin nyt sitten olisi auttanut), sillä passintarkastuksen läpäisemiseen meni yhteensä kaksi tuntia. Sen jälkeen menimme hakemaan ruumassa olleet matkatavaramme ja siirsimme ne edelleen vietäviksi Toronton koneeseen. Yhdysvalloissa nimittäin on niin älytön systeemi, että myös transit-matkustajilta pitää tarkastaa passit eikä matkatavaroitakaan saa siirtää suoraan eteenpäin, vaan matkustajan on itse haettava ne hihnalta ja raahattava eteenpäin vietäväksi! 😡
No, tämän jälkeen aloimme selvittää missä lähtöporttimme mahtaa olla.Siinä vaiheessa tajusimme, että se oli kokonaan eri terminaalirakennuksessa, minne piti mennä junalla. Kysyin eräältä virkailijalta mistä juna mahtaa lähteä. Hän katsoi lippuamme ja neuvoi lähtöpaikan ja sanoi, että on syytä pitää kiirettä, jotta ehditte kohta lähtevään junaan, seuraavalla ette enää ehdi koneeseen! Celeste oli juuri menossa vessaan, mutta sanoin, että nyt ei ehdi ja lähdimme juosten junalle. Kun tulimme junalaiturille, hyppäsimme junaan, joka lähti aivan saman tien. Tultuamme oikeaan rakennukseen tajusimme, että täällä on vielä turvatarkastuskin. Siinäkin oli jonkin verran ruuhkaa, jonka aikana verenpaineemme alkoi jo nousta huippulukemiin. Turvatarkastuksen jälkeen rupesimme etsimään lähtöporttiamme. Kävi ilmi, että portti 85 oli tietenkin terminaalin äärimmäisessä päässä! Ei muuta kuin töppöstä toisen eteen. Pistimme peliin kaiken, mitä siinä vaiheessa lähes kahdenkymmenen tunnin matkustamisen jälkeen irti lähti. Kun tulimme portille 85, huomasimme, että siellä bookattiin parhaillaan ihan jotain muuta lentoa ja olimme varmoja, että oma lentomme oli jo suljettu, sillä koneen lähtöaikaan oli siinä vaiheessa aikaa kolme minuuttia. Kysyin asiaa virkailijalta ja hän sanoi, että Toronton lento olikin siirretty portille 87! Sutena sinne ja ehdimme kuin ehdimmekin koneeseen. Istuessamme paikoillamme läpimärkinä hiestä saimme huomata, että emme edes olleet viimeisiä, sillä koneen kapteeni kuulutti lähdön vähän myöhästyvän, koska odotimme vielä yhtä myöhässä olevaa pariskuntaa, joka kyllä sitten saapuikin melkein saman tien. Tänne Toronton hotelliimme pääsimme lopulta aivan nääntyneinä lähes vuorokauden matkustamisen jälkeen. Kello ei kuitenkaan ollut vielä kovin paljoa paikallista aikaa, joten menimme vielä aivan vieressä olevaan CN Toweriin (valmistuessaan maailman korkein rakennus) syömään iltapalaa. Ruoka oli hyvää ja näkymät aivan upeita.

Kohtalaisesti nukutun yön jälkeen teimme tänään parikin luontoretkeä: Aamulla menimme Tommy Thompson Park -nimiselle 300 hehtaarin laajuiselle virkistysalueelle. Se oli eräänlainen tekoniemi, joka oli tehty sataman ruoppausjätteiden entiselle läjitysalueelle. Sitä on viimeiset viitisenkymmentä vuotta kehitetty luonnon ehdoilla ja se koostuikin nyt upeista rantaniityistä ja kosteikoista. Siellä oli todella hieno ja monipuolinen linnusto ja Celeste huomasi siellä myös saalistaan vaanivan villin minkin, joka oli ihan vieressämme.



Iltapäivällä kävimme lisäksi isossa kaupunkipuistossa nimeltä High Park, sillä huomasimme aamupalalla käydessämme telkkarista, että siellä on kirsikankukkien kukinta parhaimmillaan. Puisto olikin tupaten täynnä väkeä, joista suurin osa japanilaisia ja muita aasialaisia. Ja kirsikan kukinta oli tietty upean näköistä. Illalla kävimme vielä China Townissa syömässä hyvää kiinalaista ruokaa ja nyt odottelen, että alkaisi nukuttaa. Jostain syystä olen vielä aika virkeä, vaikka kello on nyt Suomessa 05.07, täällä toki vasta vähän yli kymmen illalla.