Padova on pieni ja mukava italialainen kaupunki

Hei, onkohan kukaan ennen käynyt Padovassa? Meille tämä on eka kerta. Kävimme eilen golfaamassa läheisellä golf-kentällä nimeltä Colli Berici, tai siis Celeste golfasi ja selkävaivaisena olin vain mukana caddienä. Oheinen kuva ei tee oikeutta upeille maisemille. Tänään menemme tutustumaan Padovan kasvitieteelliseen puutarhaan, joka on maailman vanhin ja Unescon maailmanperintökohde.

 

Celesten tajunnanvirtaa

Huomenna ollaan oltu viikko reissussa,josta olemme haaveilleet muutaman vuoden. Silloin kun vamistuin sairaanhoitajaksi,enkä vielä ollut Celeste, on 42v. Silloin lähdimme Jukan kanssa kolmeksi viikoksi Eurooppaa kiertämään Toyota Mark 2:lla. Olikohan hänellä jo silloin Babarin piirteitä?Tärkeänä matkakohteena oli Wien, jossa Jukan veli Pekka ja hänen vaimonsa Marita opiskelivat. Lasten ollessa pieniä teimme asuntovaunulla kahdesti reissun lähinnä Hollantiin, Saksaan ja Tanskaan. Paljon jäi noista matkoista hauskoja muistoja.

Noista ajoista Eurooppa on muuttunut, mutta myös koko elämänmeno on muuttunut. 40 v.sitten ei voinut kuvitellakaan, että navigaattori on autossa se,jota kuunnellaan. Tai että kun Celeste heräilee, Babar lukee padiltä TurunSanomaa. 

Elämä on vaatinut meitäkin muuttumaan ja kasvamaan nuorten aviopuolisoiden statuksen lisäksi monin tavoin. Tuorein ja ihanin rooli tällä hetkellä minun,Celesten mielestä on mummun rooli. Hauska muisto pääsiäiseltä on,kun Aslan kysyi isältään mikä mummu oli ennen kuin oli mummu:)

No, tämän reissun yhtenä tavoitteena on tutustua Unescon maailmanperintökohteisiin. Babar listasi niitä kaikkiaan 22 tälle viidelle viikolle. Aiemmin kerrottuihin lisään vielä Dolomiitit,joita katselimme ajaessamme Innsbrukista Veronaan. Tänään kävimme Vicenzassa, ennenkuin saavuimme Padovaan. Ajattelimme, että emme tee liian tarkkoja suunnitelmia ja varauksia reitin suhteen, vaan elämme tilanteen ja sään mukaan. No, joka päivä on satanut, tänään vähiten. Täällä Padovassa yövymme ainakin kaksi yötä, sen jälkeen seuraavasta yöpymispaikasta ei olla päätetty,ellei Babar ole sitten jo päättänyt...

Uimassa Veronassa

Näitä posteja nyt tulee kuin lakiehdotuksia hallitukselta. Mekin varataan oikeus vetää näistä hätäisimmin valmistellut takaisin! 

Tällaisella reissulla liikuntaa pakkaa jäämään vähiin ja kotona uhkaa uusi rahanmeno, jos henkilövaakamme joudutaan vaihtamaan isomman kapasiteetin tavaravaakaan. Jotta näin ei kävisi olemme käyneet uimahallissa jo kaksi kertaa: ensin Lyypekissä ja tänään Veronassa. Tämän päiväinen olikin värikäs tapaus! Ostimme liput täysin kielitaidottomalta, mutta ystävälliseltä kassaneidiltä. Tosin emme saaneet lippuja, vaan ainoastaan kassakuitin. Yritimme kysellä mahdollista pukukaapin avainta, mutta hän vaan viitilöi menemään pukuhuoneisiin. Siellä totesimme, että kaikki laittoivat tavaransa kaappeihin, jonka kukin lukitsi omalla munalukollaan. Koska uimavarusteisiimme ei kuulunut lukkoa, menin kysymään sitä kassaneidiltä. Hetken selvittelyn jälkeen hän ymmärsi ja näytti minulle kahta kahden euron rahaa. Siitä ymmärsin, että lukko maksaa 4 euroa. Hän otti rahat ja pisti ne karkkiautomaatilta näyttävään laitteeseen, josta tuli pääsiäismunaa muistuttava esine, minkä hän antoi minulle. Muovikuoren alta paljastui pieni lukko. So far so good! 

Uima-altaassa minulle sanottiin, ettei saa uida ilman uimalakkia. Joku ystävällinen kilpauimari lainasi minulle ylimääräisen lakkinsa. Seuraavaksi sama sanottiin Paulalle ja koska ylimääräisiä lakkeja ei enää löytynyt annoin omani Paulalle ja lähdin kassalle ostamaan uimalakkia. Pitkän selvittelyn jälkeen lamppu syttyi ja hän näytti minulle 50 centin rahaa. Tuumasin, että edullinen lakki ja hän pyysi minua mukaansa pukuhuoneeseen. Siellä hän pisti rahani maksulliseen fööniin ja antoi ymmärtää, että siitä vaan. Epäilin kuitenkin, että uimavalvoja ei tyydy tukan föönäämiseen, joten edessä oli taas kova selvittely ja 5 euron hintaisen uimalakin osto. Oöen nyt siis paitsi lukkoa ja uimalakkia, myös mielenkiintoista kokemusta rikkaampi.

Kulttuuripäivä Veronassa

Veronan vanhakaupunkikin kuuluu Unescon maailman perintökohteisiin ja oli yksi syy siihen, miksi valitsimme sen kun pakenimme Innsbrukin ja Salzburgin talvista säätä. Alunperinhän meidän ei pitänyt poiketa Italiaan ollenkaan. Italia vaatisi oman viisiviikkoisen kiertomatkansa:) 

Veronan sää on ollut hyvin epävakainen nämä kaksi päivää,tosin tänään sade alkoi vasta kolmen maissa ja olimme sopivasti jo hotellille päin menossa.Lämmintä oli kuitenkin, ei tarvittu Lyypekistä ostettuja pipoa ja hanskoja.

Kevät on täällä noin kuukauden edellä Suomen kevättä. Kastanjat kukkivat, täällä sekä valkoisena että kauniin punaisena.Tänään ostimme ensimmäiset mansikat,jotka maistuivat makealta.

Vietimme tiiviin, kulttuuripitoisen päivän. Oikeastaan se alkoi jo eilen kirjallisuuden parissa,kun Babar uppoutui Tex willerin seikkailuihin;)

 

Kiertelimme rauhassa vanhaa kaupunkia ja suuntasimme linnoituksen sillalle, josta Babar halusi ottaa Celestestä kuvamuiston.

 

Veronan modernintaiteen museossa oli Toulouse-Lautrecin näyttely, joka kiinnosti meitä. Näyttelyssä oli Ateenan taidemuseosta lainattujen taide teosten lisäksi autenttista filmiä Moulin Rougen kabareesta. Liikuttavaa oli taas tutustua taiteilijan traagiseen elämään. Käväisimme myös Duomossa ja toisessakin katolisessa kirkossa, joiden loisto ja prameus eivät puhutelleet luterilaista mielenlaatuamme.

Sen sijaan minua, Celesteä ilahdutti tilkkutyönäyttely, josta kuva alla kaikkien käsityön ystävien iloksi. Kun jään eläkkeelle haaveilen perehtyväni paremmin tilkkutöihin.

 

Lyypekistä vielä

Nyt 26.4. Ollaan jo Veronassa.Eilen vietimme vielä antoisan puolipäivää Lyypekissä,jossa tutustuimme Holstentor-museon mielenkiintoiseen näyttelyyn. Se kertoi Lyypekin kukoistuksen ajasta Hansa-kaupunkina ja tavallaan koko kaupungin historiasta.Holstentor on rakennettu 1464-1478 suojaamaan kaupunkia. Historiallisena museona se oli monipuolinen,vaikka ei ehkä kaikenkattava.Tavallisen turistin oli helppo ymmärtää keskiaikaisen ihmisen elämää näyttelyn perusteella, eikä se ollut liian laaja ja uuvuttava.Koululaisryhmätkin tuntuivat innostuvan näkemästään, ehkä myös siksi että uuden tekniikan avulla saatiin keskiaikainen kaupunkikuva elämään.

Babarin kanssa puhuttiin,miten tärkeää on saada Turkuunkin historiamuseo,vaikka meillä onkin jo Turunlinna ja Luostarinmäki. Miten historia saadaan eläväksi ja nykyihmistä koskettavaksi,onkin se kysymys! Museon sisällöllisellä ilmeellä on varmasti merkitystä arkkitehtuurin ja sijainnin lisäksi. Löytyisiköhän joku vanha rakennus tähän tarkoitukseen?

 

 

Mariekirkon taidetta

Tämä veistos teki Babariin vaikutuksen, varsinkin nuo varpaat pöydän alla olivat sellaista mitä en ennen ole nähnyt.

 P.S. Jatkossa osaamme ehkä pistää tekstin ja kuvia samaan postaukseen!

Mariekirkon kellot

 

Lyypekissä

Lyypekin sää on kolea ja jäätävän tuulinen. Keväästä viestii kuitenkin vihreät nurmikot ja lehtipuihin puhkeavat silmut, kastanjoissa on jo pienet lehdetkin.

Lyypekki on ollut tänä vuonna 30 vuotta Unescon maailmanperintökohde. 2.maailmansodan pommitukset tuhosivat osan vanhaa,1000-luvun kaupunkia. Osa taloista renoveerattiin, mutta paljon rakennettiin uuttakin. Lyypekkiä kutsutaan seitsemän tornin kaupungiksi.Kaksi torneista kuuluu Mariekirchenille,jonka rakentaminen alkoi 1100-luvulla. Vuonna 1942 Palmusunnuntaita edeltävänä yönä brittiläinen ilmahyökkäys tuhosi Mariekirkon niin pahasti, että kirkonkellot jysähtivät yhden kappelin lattialle. Siellä ne ovat yhä todistamassa sodan kauheudesta, vaikka tätä kirkkoa alettiin ensimmäisenä kirkkona Lyypekissä rakentamaan uudelleen v.1947. Tämä goottilainen kirkko on mielestämme vaikuttavimpia kirkkoja,joissa olemme käyneet. 

 

Finnstarilla

Hyvä ystävämme Tomppa vähän sekoili Vuosaaren satamassa, mutta ehdittiin kuitenkin ihan ajoissa laivaan:)

Olemme jo tehneet muutoksia matkareitistöömme eli Insbrukista suuntaammekin kohti Veronaa  ja jätämme Salzburgin myöhemmäksi ja toivottavasti parempaan säähän. Alpeille on luvattu lumi-ja räntäsadetta moneksi päiväksi:(  Babarkaan ei rohkene ajamaan siellä kesärenkailla!

Teboil-Kivihovissa Jukka vielä tsekkasi viimehetken vinkit TM:sta.

 

Tervetuloa seuraamaan blogiamme

Babar ja Celeste  viettävät vielä rauhallista elämää Verkapihalla. Haaveissa ja enemmänkin suunnitelmissa on autoreissu Eurooppaan. Auton takakonttiin on jo golfbagit sijoitettu ja laukkujen määrää ja kokoa soviteltu:)
Matti ja Saara auttoivat blogin luomisessa meitä noviiseja. He kun ovat kokeneita bloggareita😌.
Seikkailumme alkaa 22.4. lauantaina Helsingistä, josta Finnlines vie meidät Travemundeen.